"Etsi joku rauhallinen kappale ja kuuntele sitä kun menet nukkumaan, joka ilta. Musiikkikappale voisi kestää 10-15 minuuttia. Jos et löydä niin pitkää, kuuntele kappale pari kertaa peräkkäin. Kun kuuntelet sitä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, sydämesi syke rauhoittuu ja pikkuhiljaa kehosi alkaa rentoutua. Kun ehdollistat itsesi tälle musiikille joka ilta, se auttaa sinua myös nukahtamaan ja nukkumaan hyvin." Menin kotiin ja otin puhelimen käteeni. Menin iTuneisiin ja kirjoitin hakukenttään yksinkertaisesti "klassinen musiikki". Melkein välittömästi sain eteeni tämän kappaleen. Olen kuunnellut sen 2-3 kertaa joka ilta ja kun lopetan kuuntelun, nukahdan melkein heti. Huomaan, että nykyään kappale saa minut rauhoittumaan missä ja milloin vain. Suljen silmäni, kuuntelen kappaleen ja olen vain. Jotta voisit nauttia elämästäsi ja olla onnellinen, sinun tulee osata rentoutua. Et voi olla onnellinen jos käyt ylikierroksilla koko ajan. Millä tavoin sinä rentoudut? Kerro omat vinkkisi ja kommentoi kappaletta jos haluat =) Tänään on kansallinen kaksosten päivä ja sen kunniaksi leivoin ihania kaksoskeksejä. Ohjeen sain Suomen Monikkoperheiltä mutta ohje löytyy myös Kinuskikissan blogista. Minun piparit ei näytä yhtä ihanan litteiltä mutta ensimmäiseksi kerraksi keksit olivat kuitenkin ihanan makoisia :) Vaikka perheessä ei olisikaan monikkolapsia, voi tänäpäivänä juhlistaa vaikka nimpparisankareita, etkolaskiaista tai ihan muuten vain omaksi iloksi =) Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:voit nauttia siitä tai voit valittaa siitä. Kumman valitset? Näin esiteltynä valinta on helppo mutta todellisuudessa teet kuitenkin päinvastoin. Jokainen meistä haluaa nauttia elämästä. Luemme lehtiä, kirjoja ja blogeja ja uppoudumme valtavaan mielikuvitusmaailmaan. Kadehdimme niitä, jotka näyttävät elävän sitä elämää, jota me haluaisimme elää.
Sitten menemme töihin ja valitamme. Tapaamme ystäviämme ja valitamme. Tapaamme perheenjäseniä ja valitamme. Menemme someen ja valitamme. Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos lopettaisit valittamisen? Jos valittamisen sijaan kehuisitkin. Olisit kiitollinen niistä asioista, joita sinulla on elämässäsi. Asioista, ihmisistä, omaisuudesta, harrastuksista, työstä. Entä oletko miettinyt miltä tuntuisi, jos jokainen valittamasi asia häiviäisi elämästäsi? Mitä sinulle jäisi vai olisiko elämäsi lopullisesti tyhjää ja merkityksetöntä? Juttelin tänään erään ihmisen kanssa ja keskustelimme ihmisen henkisestä hyvinvoinnista. Keskustelu kääntyi jaksamiseen, itkuun ja siihen kuinka allekirjoittaneelle itku ja kyyneleet ovat aina olleet merkki heikkoudusta. Tänään sain kuitenkin vastaukseksi, että itku on enemmänkin merkki vahvuudesta, uskallusta näyttää tunteet siinä hetkessä kun ne tulevat. Loogisesti ajateltuna asia menee näin mutta kommentoin kuitenkin lopuksi, että: "Se huono puoli vahvana olemisessa on, että kukaan ei koskaan kysy miten jaksat." "Mutta eihän kenenkään tarvitse kysyä sitä. Riittää että kysyt sen itseltäsi miten sinä jaksat." hän vastasi takaisin. Hämmennyin. Eikö se ole toisista välittämistä, että kysytään miten toinen jaksaa? Jos kukaan ei kysy, tarkoittaako se silloin että kukaan ei välitä? Vai tarkoittaako se, että jokaisen tulisikin selviytyä vastoinkäymisistä yksin? Hetken asiaa pohdittuani oivalsin, että ehkä meillä jokaisella onkin vastuu selvittää jaksammeko itse eikä odottaa, että joku toinen ottaa vastuun meidän jaksamisestamme. Meillä jokaisella on vastuu omasta hyvinvoinnista, niin onnellisuudesta kuin jaksamisestakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti